Hyvää äitienpäivää!

Tämä on sekapostaus johon on tungettu kaikki mahdollinen; Äitienpäivä, uudet ihanuudet ja kuulumiset.

Tänään oli se päivä joka toistuu joka vuosi ja aina ne on vaan niin hauskoja. Aamulla iskä tuli repiin mut sängystä ylös ysin maissa ja kova väkertäminen alkoi, jotta komia äitienpäivä saataisiin taas aikaseksi. Työn jako oli selkeä; minä koristelin kakun, Jenni teki leivät, Kalle haki kukat ja Iskä viimeisteli lahjan ja keitti kahvin. Kyllä se äippäkin sai herätä sitten joskus kun oltiin vihdoin valmiita.

Pienenä äitienpäivät oli paljon hauskempia kun isänpäivät. Iskän kanssa tehtiin aina äipälle kakkuu mihin ostettiin valmis kakkupohja, valmista kermavaahtoo ja hitosti karkkeja. Se oli niin parasta mut sitten äiti ei antanu ikinä meijän tehä semmosta kakkuu isänpäiväks :(. (Ehkä siks että se oli aika pahaa :DDD )

Tänä vuonna mä tein kuitenkin äipälle Baileys-juustokakkuu ja se oli aikasta hyvää :)

Mummu tuli meille syömään päivällä ja tehtiin aika kurmee ruokaa; juustoperunoita, härkää pippurikastikkeella ja mansikkaista salaattia. NAM! Jälkkäriks oli viel hedelmäsalaattia:) KYLLÄ, meillä rakastetaan ruokaa!

Äitienpäivä jatkui vierailulla hämeenlinnassa jossa olikin sitten koko loppu suku. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jeps sitten mä oon tehny ihania hankintoja, melkeinpä heräteostoksia.Olin viime maanantaina vähä reenailemassa yhtä kipaletta Lahdessa ja käväsin sitten kaupungilla kun venailin bussia. Vero modassa oli kaikkia ihanaisia vaatteita, mutta mukaan tarttu pari perus toppia ja niinkuin kuvasta näkyy.. tommonen mummon pöytäliina. No joo on toi aikasta kiva päällä :D.

Sitten toinen ylpeyden aiheeni on mekko, josta olen enemmän kuin onnellinen. Ja se oli tosiaankin heräteostos. Mulla oli perjantaina hypäri ja aattelin kävästä paikallisessa putiikissa, NikoLiinassa. Yleensä en oo sieltä löytäny kauheemmin mitään mutta nyt tämä kolahti ja pakko se oli ostaa! Hintaakaan ei ollu paljon ja nyt mulla on kesän juhliin vaatteet. Enään mä tarviin jotkut ihanat karkkikengät :D!

Eipä näytä kummoselta tuossa kuvassa, mutta päällä toi on kiva.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt viime viikkojen aikana on kyllä tapahtunu aikasta paljon.Vappuna oltiin kaverin mökillä, samalla viikolla 12 turkkilaista tuli viikoks Suomeen ja meilläkin oli majoituksessa yks mukava tyttönen. Ja sit orkesterin kevätkonsertti oli viime torstaina.. ja nii eilen löysin kummitustalon! 

Oltiin äipän kanssa lenkillä ja huomasin semmosen kallion päällä olevan talon. Pakkohan se oli mennä kattoon koska oon ihan hulluna vanhoihin taloihin, varsinkin hylättyihin. No se talo oli semmonen pikkunen torppa mikä oli ihan ränsistyny mut kuitenkin siel oli vähä karmiva meininki. Siinä talossa ei ollu enää ees kattoo ja seinätkin oli kaatumaisillaan mutta ikkunoista pysty kurkkimaan sisään. Aina kun tommosia taloja löytää ni alkaa miettiin että minkälainen perhe/ihminen sielä on asunut ja miks se talo on hylätty? Pitänee vielä mummulta kysellä jos se tietäis jotain siitä talosta..

Mutta joo laitan viel lopuks parit kuvat vapulta. Meillä oli koulussa teemana stereotypiat ja me oltiin tytteleiden kanssa cowboyta :D.

- Ida -

Rukan reissun päiväkirja

Heissulivei!

Nyt se on vihdoin valmis. Meinaan JÄTTIpostaus mitä lupailin tuossa jokin aika sitten. Tuntuu melkeinpä tyhmältä julkaista jotain talvisia kirjoituksia, mutta päätin tehdä tämän koska olen nähnyt vaivaa sen eteen. Kuvat kuitenkin jätin pois, ettei kesäfiilis kokonaan katoaisi.

Olen siis kirjoitellut noi tekstit silloin Rukan reissussa mutta koska kirjoittelin ne silloin vihkoon oli koneelle siirtäminen hieman hitaan puoleista.. Toivottavasti tykkäilette :-D!

PS. Tekstit on julkaistu siten että ne olisi kaikista helpoin lukea eli periaatteessa vanhin ensin ja uusin vikana.. jos ymmärsitte.. :)

1. päivä

Rukan matkapäiväkirja postaus 1/5

1.Päivä: Perjantai 6.4.2012

Minulla oli suunnitelma. Suunnitelma siitä, etten hiihtäisi tänä vuonna kertaakaan. Se oli jopa onnistumassa ennen kuin Iita soitti ja kysyi minua hänen perheensä kanssa Rukalle. Jo silloin aavistelin pahinta ja tänään se sitten tapahtui! Suunnitelmani meni pahasti pieleen, koska jo heti aamulla Riihilahden koko perhe oli lähdössä innokkaasti hiihtämään. Sisäinen piruni oli varmaankin edelleen nukkumassa, sillä ajatuskaan kieltäytymisestä ei käynyt mielessäni.


Onnekseni sukset olivat hyvässä tikissä (kiitokset kuuluu veljelleni) ja hiihto kauniissa Rukan luonnossa, täydessä auringon paisteessa oli melkeinpä mukavaa. Tulin hiihtäneeksi matkanjohtajan mukaan 12km, kropan mukaan ainakin 20km ja järjen mukaan 12,5 km. En olisi ikinä uskonut, että minusta olisi siihen, mutta onneksi piilevä peruskuntoni pelasti minut. Ylpeä soitto tämän suoritukseni jälkeen äidille ja langan toisessa päässä oli yllättynyt nainen "Mitä ihmettä? Ethän sinä Ida hiihdä!" Äitini saa olla siis ylpeä tyttärestään ainakin seuraavat 20 vuotta! Kyllä se meinaan hiihtää!


Olen aina vihannut hiihtoa, mutta miksi? Olen kuiten aina ollut suht hyvä sunnuntaihiihtäjä ja välineenikin on aina ollut hyvässä kondiksessa. Tosin täytynee myöntää, että ne on koottu koko muun perheen varusterepertuaarista, mutta itse asiassa, kun kaikilta ottaa reissuun mukaan ne parhaat välineet tulee aika hyvät resurssit hypätä hiihtoladuille. Ottaen huomioon myös sen, että porukat on kierrättäneet meitä pienestä pitäen ympäri Lappia ei lumen puutettakaan pysty laittamaan hiihtokammon tekosyyksi.


Tänään kuitenkin jotain tapahtui. . Ehkä se johtui siitä että sairastelin alku viikon ja siksi jokainen aivosoluni ei ole palaillut paikoilleen tai sitten ihana sää sekoitti pääni, mutta pakko kai se on myöntää, että hiihto ei ollutkaan aivan kamalaa. Tajusin jopa hetkittäin, että nautin hiihtämisestä ja voin todeta että tuo tapa ajatella ei ole minulle todellakaan ominaista!


Ehkä tästä lähtien ymmärrän paremmin, miksi useat suomalaiset ovat hurahtaneet hiihtoon. Olo hiihtolenkin jälkeen oli väsynyt, mutta mahtavan onnellinen. "Jes mä tein sen!" Ja mikä parasta, nyt pystyy illalla syömään kaikkea hyvää hyvällä omallatunnolla sillä olen oikeesti urheillut. Ehkä olisi siis aika suhtautua suvaitsevaisemmin asioihin joita vihaan tai ainakin niihin joita vihaan vaikken edes tiedä miksi. Mutta eiköhän tälle päivälle ole jo aivan tarpeeksi hiihtoa kohtaan osoitettu suvaitsevaisuutta joten ehkä joku toinen päivä sitten?! 

2.päivä

Rukan matkapäiväkirja postaus 2/5

 2.päivä: Lauantai 7.4.2012

Laskin tänään, että tämä Lapin-loma on 12. kerta. Ensinmäinen Lapin lomani sijoittui tänne Rukalle ja täällä sitä ollaan taas. Tänään hissi-jonoissa monet Lapin muistot palasivat mieleeni. Jonossa ihmisten toiminta ne palautti, sillä jonottamista tapahtui paljon koska porukkaa oli niin pirusti.

Rinteessä pyöri monenlaista porukkaa. Närkästyneitä aikuisia, jotka tiuskivat puolisoilleen ja lapsilleen, vaahtosammuttimen kokoisia muksuja, jotka kertoivat tohkeissaan kuinka he olivat kamppailleet puiden ja upottavan lumen kanssa matsässä ja niitä jotka jarruttelivat rinteessä viimeiseen saakka.. Suurin osa meistä masentuneista, mutta mailman toiseksi onellisimmista ihmisista vietti rinnepäivää iloisina ja ystävällisinä yksilöinä, jotka selvästikkin nauttivat aurinkoisesta päivästä Rukalla.

Tajusin kuinka samalla kaavalla ihmiset toimivat nyt, kun mekin toimimme pieninä. Muistan kuinka oma isäni on ollut rinteessä meidän kanssamme ja tiuskinut meille, jotta käyttäytyisimme paremmin. Olen myös kertonut kilpaa veljeni, siskoni ja ystävieni kanssa kuinka taas oli tullut juututtua puun alle metsässä laskiessa. Olen viettänyt todella monta ihanaa ja mieliin jäänyttä päivää rinteessä. Sähläyksiltä ja mokailuilta ei ole tullut vältyttyä, mutta onneksemme kuitenkin tapaturmilta :).

Rinteeseen mennessä elämä muuttuu erilaiseksi. Rinne fiilis on iloinen, urheilullinen ja rento. Kaikki nämä hiljaiset suomalaiset ovat lomalla ja heistä huokuu positiivista energiaa, pienistä tiuskimisista huolimatta. Olen itsekkin huomannut kuinka mekin, siskoni ja veljeni kanssa koitetaan puhaltaa yhteen hiileen rinteessa ollessa. Asioita tehdään niin, että kaikilla olisi mukavaa ja koitetaan pitää fiilis korkealla ja irtautua arjesta. Pakkohan se on todeta, ettei ilman laskettelua voi vuotta viettää!

3. päivä

Rukan matkapäivä postaus 3/5

3.päivä: Sunnuntai 8.4.2012

Eilen jo kerroin, että olemme viettäneet monia aktiivilomia Lapissa. Aktiiviloma on meidän perheen kohdalla tarkoittanut aina sitä, että mennään pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja otetaan kaikesta kaikki irti. Olen aina nauttinut näistä lomista, mutta voisiiko aktiiviloman viettää jotenkin toisella tavalla? Niin kun rennosti?!

Lomamme aikataulu on mennyt aina niin, että aamulla heräillään yhdeksän jälkeen, syödään aamupuurot ja lähetään mäkeen. Mäessä sitten tahkotaan rinteitä kuudesta tunnista kahdeksaan ja heti kotiin tullessa äidillä on ruoka valmista. Ilta kuluu saunassa, syödessä ja telkkaria katsellessa.

Tällä lomalla olen kuitenkin saanut viettää aikaa paljonkin rennommin ja löhöilylle on jätetty aikaa. Löhöily sopii kylläkin mainiosti myös minulle, joten tämä tyyli viettää lomaa ei ole huono. Löhöilyn tarpeessa olinkin, koska kaikki tuntui kaatuvan kotona päälle, koska olen ihminen joka jättää kaiken viime tippaan.

Tänään olin laiska joten enpä nyt taida kirjoittaa enempää, koska tämä loma on omistettu rennolle meiningille.

4.päivä

Rukan matkapäiväkirja postaus 4/5

4.päivä: Maanantai 9.4.2012

Täällä Rukalla olemme majoittuneet kelohirrestä rakennetussa paritalossa. Tämä mökki on melko uusi ja tilavakin. Kaikki toimii kaikin puolin, mitä nyt keittiöstä puuttuukin jutut, kuten mehukannu ja pääsiäiskukkamaljakko. Hätä keinot keksii ja mökki on pienistä puutteistaan huolimatta varsin viihtyisä. Yksi suuri ongelma on kuitenkin paljastunut tästä tästä mökistä!

Se on lapsiperhe, joka asuu tuossa mukuuhuoneemme seinän takana. Miksi he eivät ymmärrä, ettei aamulla kello yhdeksän saa meluta? Onko mitään ärsyttävämpää, kun herätä aamulla jonkun itkuun tai riitaaan?

Koko pääsiäinen vietettiin siis lomaa med ihana lapsiperhe. Saimme tutustua heihin joka aamu ja lasten nimetkin tulivat tutuiksi. Saimme elää hetkessä mukana, kun pienen pojan kyyneleet valuivat hänen poskillaan. Kuinka tämä sydäntä särkevä itku herätti meidät aamulla. Kuinka se lähinnä ärsytti kuin herätti empatiaa. Hei haloo! Miten 30cm paksusta hirsiseinästä kaikki äänet voivatkin tulla läpi? Minä en tiedä, mutta kauhulla odotan aikaa, jollon joudun hyppäämään seinän toiselle puolelle. Kun ei pystykkään painaa päätä takaisin tyynyyn vaan elän tuota showta jokaikinen päivä. 

Siihen on kuitenkin onneksi vielä pitkä aika ja siksi minulla onkin oikeus ärsyyntyä siitä, koska olenhan lomalla! Voin olla myös onnellinen siitä, ettei minun perheessäni  kukaan herää (enään) kiukuttelemaan ja  itkemään yhdeksältä aamulla. Mutta eikä tämä pieni Ilmari-poika voisi laittaa sen hissilipun sinne taskuun? Ja muista Ilmari että "sitä hissilippua ei saa sitten hukata"! Ja Jalmari; älä kiukuttele vaan tottele äitiäsi. Niin me seinän takana asuvat tyttöset olisimme iloisia ja reippaampia aamuisin. 

Kiitos!

Onneksemme Ilmari ja Jalmari ottivat suunnan kohti kotia ja toivon sydämmestäni, että huomenna saan herätä hiiljaisuudessa, en itkupotkuraivarin keskellä.

(nimet on muutettu)

5. päivä

Rukan matkapäiväkirja postaus 5/5 

5.päivä: Tiistai 10.4.2012

Loma on nyt ohi. Huomenna kotiin ja torstaina kouluun ja sielähän minua odottaa ihanainen matikan koe. Loma oli kuitenkin hyvin rentouttava ja olisihan sitä voinut jatkaa muutemalla päivällä. 5 päivää ja risat ja tapahtunut on mukavan paljon. Matkusteltu autolla, hiihdetty ja lasketeltu, syöty ja laiskoteltu, osallistuttu lapsiperheen arkeen, pidetty Iitan kanssa pitkiä - liian monen tunnin yöisiä keskusteluja, saunottu ja rentouduttu. Tämä loma tuli tarpeeseen ja juuri oikeaan paikkaan. Loma on siis tehnyt tehtävänsä ja taas kouluun palaaminen tuntuu jotenkin niin vastenmieliseltä. 

Huomenna suuntaamme nokan kohti Lammia ja onhan se kiva päästä kotiinkin :D.